Kuntoutusjakso

Kuntoutusta on nyt 2,5 kk takana. Edistystä on tapahtunut todella todella hitaasti, mutta varmasti. Henkisesti ollut rankkaa kun ei pääse harrastamaan itselle rakasta lajia raskaan arjen vastapainoksi. Lisäksi harmittaa kun tuntee kuinka kaikki kovalla työllä hankitut lihakset katoavat päivä päivältä enemmän tai vähemmän kuin tuhka tuuleen. Toisaalta - en ole koskaan treenannut tankotanssia lihasten takia vaan sen takia, et se on niiiiiin hauskaa!! Joten mitä sitä murehtimaan kadonneita lihaksia - ne saa kuitenkin takaisin tankoilemalla ja sehän on parasta :) <3  

Tässä vähän kollausta miten kuntoutus on edennyt ja mitä tapahtunut tähän asti.

Syyskuun ajan elämä oli todella haastavaa kun peseytyminen, pukeutuminen ja perus arjen toiminnot eivät onnistuneet ollenkaan tai sitten todella hitaasti ja köykäisesti.

Syyskuun treeniohjeet fyssarilta:

Olin syyskuun lopulla yksissä synttäribileissä, jossa juttelin vammastani. Siellä oli muitakin, jotka olivat loukanneet treenatessa itseään ja heistä parit sanoivat sitä, että kuinka vaikea on motivoida itseään tekemään fyssarin treenejä säännöllisesti ja päivittäin kuukausien ajan. Itsekin olen näiden kuukausien aikana taistellut monesti tylsistymistä ja turhautumista vastaan, kun samoja liikkeitä on pitänyt toistella illasta toiseen. Onneksi edistymisen merkit ovat motivoineet jatkamaan kuntoututumista enkä vain ole jäänyt lepäämään sohvalle ja odottamaan, että aika parantaa vamman. Pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä on vaadittu tässä hommassa!

Kehitystä tapahtui selkeästi lokakuussa. Uusi fyssarin antama treeniohjelma oli huomattavasti rankempi kuin ensimmäinen. Treeniin meni 45-60minuuttia iltaisin. En voinut ihan joka ilta tehdä treenia kun huomasin, että olkapää kipeytyi useamman treeni-illan jälkeen ja lihakset huusivat lepopäivää rasituksesta. Kuuntelin kroppaani ja pidin välipäiviä silloin kun tuntui, että olkapää oli sen tarpeessa. 

Lokakuun treeniohjeet fyssarilta:

Tässä on pari kuvaa demonstroimaan sitä mistä lähdin liikkeelle uuden ohjelman kanssa ja mihin päädyin kuukauden aikana:

1. Lokakuun alussa käsi nousi vaivalloisesti ja todella vähän.

2. Lokakuun lopussa käsi nousi jo sinne minne pitikin!

On ollut palkitsevaa huomata, että käsi on alkanut oikeasti voimaan paremmin viikkojen ahkeran harjoittelun jälkeen. Tiedän kuitenkin, että pitkä matka on vielä kuljettavana ennenkuin palaan tangolle täysipainoisesti treenaamaan. 

Tanko kotona on ollut vähän erilaisessa käytössä kuin yleensä :D

Marraskuun alussa kävin fyssarilla 3.kerran. Käytiin läpi mun edistymistä ja tehtiin suunnitelma jatkosta:

• uusi treeniohjelma marraskuulle ja joulukuulle
• suositus käydä hierojalla, koska erityisesti rintalihkaset ovat tällä hetkellä jumissa
• joulukuun alussa voi lähteä kokeilemaan kevyttä treeniä ilmajoogassa ja pole 1.tason liikkeillä
• (naisten)punnerruksia ja venytyksiä treeniin mukaan

Olen nyt käynyt pari kertaa meidän duunissa hierojalla. Törkeen hyvä! Keskitytään nyt rintalihaksiin, niskaan ja lapoihin aluksi. Ne on kuitenkin ne mitkä on nyt pahiten jumissa tämän vamman tiimoilta. Pari kertaa tosiaan hierontoja vasta takana, mutta heti huomasin eron siitä miten paljon paremmalta tuntuu koko kropassa kun saadaan lihaksia vähän runtattua auki ja rennommiksi. 

Vielä parikaan viikkoa sitten en olisi pystynyt, mutta viime viikolla pystyin tekemään vihdoin PUNNERRUKSIA!!!! Vitsi miten siistii! Naisten punnerruksia tosin, koska vielä olkapää ei kestä paljon painoa. Tein ojentaja, normi ja karhu punnerruksia. Lisäksi treeniohjelmassa on venyttelyjä, lihaskuntoliikkeitä kuminauhalla, tangon ympäri kävelyä (käsi kurottautuu ääriasentoon hyvin) ja nostoja tangolla. Huh kun oman ruhon nostaminen olikin rankkaa pitkän breikin jälkeen! 

Treenien päälle olen myös hoitanut itseäni sisäisesti. Ihan paras smoothie fyssarin treenien päälle on ollut verigreippi-appelsiini-lime-inkivääri-kookosvesi -drinkseli. Inkivääriä ihan törkeesti on tullut laittettua juomaan, mut maistuu mun makunystyröille täydellisesti. Olen tosin koukuttunut tähän juomaan sen verta kovasti, että jatkan sen nauttimista jatkossakin oli vammoja tai ei :)

Kuntoutusjakson aikana on ollut myös muitakin terveydellisiä taakkoja kannettavana kuin treenivamma. Muutamalle ystävälleni ja puolisolleni kerroin yhdestä asiasta, joka selvisi magneettikuvauksen yhteydessä syyskuun puolessa välissä. Kuvissa näkyi, että minulla oli suurentuneita ja huomiota herättävän paljon imusolmukkeita kainalossa. Radiologi kehotti menemään ultraääneen tutkituttamaan imusolmukkeet. Minun piti kuitenkin odottaa ensiksi 1-2kk, että vamma rauhoittuu, jotta näemme imusolmukkeiden todellisen tilan. Ajatus syövästä pysäyttää aina. Sitä aina pelkää pahinta ja toivoo parasta. Onneksi minulla oli ihania ystäviä ympärilläni, jotka tukivat ja auttoivat minua piinaavien viikkojen yli. Maanantaina 30.10. pystyin vihdoin menemään ultraääneen ja sain vahvistuksen: kaikki johtui vammasta - imusolmukkeet ovat normaalit ja terveet.
Helpotuksen huokaus ja kyyneleet tulivat. Sitä helpotuksen määrää on vaikea kuvailla. Sain vahvistuksen, että kaikki on hyvin :)

Summa summarum. Kaikki on mennyt tähän mennessä loppujen lopuksi hyvin, joten nyt ei saa olla kärsimätön ja tehdä hallaa olkapäälle liian nopealla ja rankalla paluulla treenaamiseen. Särkyä on edelleen päivittäin enemmän tai vähemmän, ääriliikkeet tuntuvat epämukavilta ja raskaiden ruokakassien yms nostaminen ei vielä ole suotavaa. Mut kyl se siitä, parempaan ollaan menossa :)

Ensi viikonloppuna on luvassa mahtava kuntoutusviikonloppu todella ihanassa seurassa, mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa.

Pitäkää huolta kropastanne, koska kukaan muu ei tee sitä teidän puolestanne. Tankoapina kuittaa.